Asuntoasiaa

45.
45 hakemusta tarvittiin, jotta löytyi paikka johon voin asettua taloksi neljän kuukauden vaihdon ajaksi. Laitoin vaihtohakemukseni mukana marraskuussa yliopistolle pyynnön asunnosta. Sain tammikuussa tiedon, että asunto pitääkin etsiä itse, sillä yliopiston kautta järjestyy asunto vain harvoille. Lähetin saman tien hakemukset asuntoloille, ja käytännössä kaikilla oli vaatimus sisäänkirjautumisdokumentista (Immatrikulationsbescheid). Sisäänkirjautuminen hoidetaan vasta huhtikuun alussa. Edes yliopistopaikan varmistusta ei ole tullut. Sellainen on tulossa postissa vasta helmikuun alkupäivinä. Lähetin sähköpostikyselyn, että voinko toimittaa paperin sen saatuani: "Kyllä onnistuu, mutta olet oikeastaan jo nyt liian myöhään liikkeellä." Hmm. Miten voi olla myöhään liikkeellä kun aloittaa etsiskelyn heti kun se on jotakuinkin järkevää ja perusteltua?

Postitin kolme mahtavan kokoista paperinippua Saksaan. Siinä selvitettiin kaikki alkaen vanhempien ammateista ja uskontokunnasta. Sen jälkeen tein kymmeniä nettihakemuksia. Soitinpa pariin otteeseen suoraan vuokranantajille kokeillakseni parantaako se mahdollisuuksia. Ei - tulen joko aivan liian myöhään (1.4.) tai sitten he ovat päättäneet vetää asuntotarjouksen pois. Höh.

Sitten tärppäsi. Ensimmäisenä sain yhteyden WG-porukkaan joista kaikki on töissä tai harjoittelussa. Ajattelin, että sellaisessa vasta kunnostetussa asunnossa aikuismaisen porukan kanssa tulisin hyvinkin juttuun. Kaikki sujui hyvin, kunnes kerroin ettei minulla ole edelleenkään sitä varmistunutta paikkaa yliopistolla, vaikka se käytännössä on lähes vain muodollisuus. Minulle kerrottiin, että he varaavat asuntoa tammikuun loppuun saakka. Kuinka ollakaan, vaikka otin yhteyttä ennen tammikuun viimeistä päivää, sainkin vastauksen, että he etsivät toisen vuokralaisen joka muuttaa heti sisään. Se siitä sopimuksesta ja varauksesta. Ei voi nuolaista ennen kun tipahtaa.

Taas päästiin metsästämään kotikissalle hiirenkoloa Frankfurtista. Kävin päivittäin katsomassa, josko olisi tullut uusia mainoksia. Sain viestin, että vajaan 20 km päässä keskustasta olisi vapaa huone. Mainoksen mukaan siihen kuuluisi myös oma kylpyhuone ja keittiökin. Sekä kissa ja koira.

Sovittiin skype-tapaaminen "tiistai-illaksi". Olin jo menossa nukkumaan melkein toivoni menettäneenä, kunnes klo 23.25 Suomen aikaa sain kutsun. Varttitunti - ja olin lähes varmasti saanut itselleni asunnon. Vasta sopimuspaperin nähdessäni voi asiasta olla varma.

P.S. Harvoin sitä pääsee skypettämään kahden hauvelin kanssa. Vain kisu mun uusista Mitbewohner-asuinkumppaneista jäi näkemättä.

Ensimmäiset askeleet blogimaailmassa

Tadaa, nyt se alkaa.

Blogikokeilu on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta tavallisesta arjesta kertominen ei napannut. Nyt tuntuu tapahtuvan kaikkea niin talo- kuin vaihto-opiskelurintamallakin, joten jonkinlainen muistivihko on tarpeen. Jää vielä nähtäväksi tuleeko tästä rakennusblogi vai matka-/vaihtoprojektiblogi vai vähän kumpaakin vaihdellen.

Olen ihastellut ja rampannut muiden blogeissa kurkkimassa ideoita. Nyt pääsen itsekin kokeilemaan. Jää nähtäväksi kuinka käy - vai käykö kuinkaan.